suomi_finland_100

Utopian nälkä

Ihmiskunnan edistyminen on aina perustunut ajatukseen paremmasta. On yhdessä tai yksin luotu ajatus siitä minkälainen paikka ja tilanne olisi nykyistä parempi ja minkälaisilla keinoilla tuota parempaa kohti voisi pyrkiä. Tämä on utopian tarkoitus.

Tammikuussa, 91-vuotiaana menehtynyt puolalainen sosiologi Zygmunt Bauman ehti julkaista viimeisenä kirjanaan teoksen nimeltä Retrotopia. Partaveitsenterävänä havainnoitsijana ja yhteiskunnan tulkitsijana tunnetun Baumanin viimeiseksi julkaistuksi ajatukseksi jäi, että olemme viime vuosina siirtyneet utopian tavoittelusta retrotopiaan. Eli aikaan, jossa tavoiteltavan arvoiset asiat ja ideat etsitäänkin menneisyydestä ja eteneminen on vaihtunut haluun kääntää kelloja taakse päin ja keskittää resursseja siihen minkälaisilla keinoilla tämä olisi mahdollista. Baumanin ajatus tuntuu inhimillisesti ajateltuna loogiselta, joskin elämän kannalta ei-toivottavalta.

Olen itse 43-vuotiaana saanut elää hyvin varmassa ja kohtuullisen hyvin ennustettavassa maailmassa. Tärkein ennustettava kehitys on ollut se, että asiat menevät eteenpäin ja olipa kyseessä teknologia, tai globaali oikeudenmukaisuus, niin huominen on parempi kuin eilinen.

Aikamme iskusanat digitalisaatio, robotisaatio, globalisaatio jne. ovat moukaroineet maailmaa jo kohta 10 vuotta kiihtyvällä tahdilla. Kun kukaan ei pysty enää varmaksi sanomaan, että huomenna asiat ovat varmasti paremmin kuin tänään, niin on ihan odotettavaa, että osa meistä alkaa kaipailla sitä ihanaa lämpöisenpörröistä reinikais-Suomea, jossa huoli ei tuntunut ja devalvaatio korjasi kaiken. Nyt tilanne on kuitenkin aivan toinen. Kaikki maailman ihmiset on talouden ja osin myös globaalin kulttuurin keinoin sidottu niin tiiviisti toisiinsa kiinni, että irti ei enää pääse.

Tilanteen muuttuessa radikaalisti, osa meistä näkee pelkoja ja huolia – ja osa löytää myös mahdollisuuksia. Kun muutoksen aalto iski Suomeen erityisen voimakkaasti, elettiin vuotta 2008. Samana vuonna Eurooppa syöksyi eurokriisin syövereihin, iPhone saapui markkinoille ja amerikkalainen investointipankki Lehman Brothers ajautui konkurssiin, joka käynnisti maailmanlaajuisen luottokriisin. Facebookin eksponentiaalinen kasvu alkoi, joka tuli pysyvästi muuttamaan tapaamme jäsentää maailmaa. Kaikki nämä tekijät vahvistivat n:teen potenssiin jo käynnissä olleiden automatisaation ja globalisaation muutosvaikutusta. Suomalainen perinteinen teollisuus ajatui kriisiin, kansantalous sukelsi ja lippulaivamme Nokia sai kylkeensä repeämän, joka muutamassa vuodessa upotti sen osan suomalaisuutta, josta olimme olleet eniten ylpeitä maailmalla.

Vuosi 2016 oli mielialoissa mitattuna varmaan yksi heikoimpia pitkään aikaan, mutta yllättäen vuosi 2017 onkin alkanut ihan eri sävellajissa. Kasvu on kiistatta totta – mutta se tuntuu vielä kovin hauraalta, eikä siihen oikein vielä uskalla luottaa. Mikä siis avuksi? Mistä kestävää kasvua, jonka varaan tulevaisuutta voisi rakentaa? Tähän voisi tarjota vastaukseksi startup-kulttuuria ja peliteollisuutta, tai ulkomaisten suuryritysten Suomeen tekemiä investointeja. Mutta yllätysvetona nostan esiin sen, joka on jo kauan sitten julistettu kuolleeksi.

Kaiken tämän myrskyn keskellä, ”toiminta siirretään Kiinaan”-otsikoiden takana, julkisuudelta piilossa Pohjois-Pohjanmaalla on säilynyt suomalainen tehdas. Nokian Oulun tehtaan johtaja Erja Sankari kertoi 14. maaliskuuta Reboot Finland D.Day-tapahtumassa miten on ollut mahdollista kulkea vastavirtaan. ”Jos ei voi olla halvin, on pakko olla fiksuin” kertoi Sankari, jonka 2013 alkaneen kauden aikana tehdas oli nostanut tuottavuuttaan 25%:lla joka vuosi, eli tehnyt samoilla menoilla neljänneksen enemmän tulosta – joka vuosi. Tehdas oli ajateltu uudestaan 5 vuotta sitten ja samaa työtä jatketaan edelleen. Kehitystä tehdään jatkuvasti kokeillen – hyväksyen tai hyläten – uusinta teknologiaa, uusia tapoja tehdä. Yllättäen pelottavat digitalisaatio, virtuaalitodellisuus, keinoäly ja uusin automatisaatioteknologia ovatkin turvaamassa työpaikkoja Suomessa.

Oulun tehdas luo omaa globaalia ekosysteemiään, rakentaen innovaatiosiltoja, joilla parhaat kumppanit haetaan sijainnista riippumatta mistä päin maailmaa tahansa – ja maanantain tiimipalaverin osallistujat istuvat kuka milläkin mantereella. Näin myös uhkista suurin, eli globalisaatio onkin turvaamassa tehtaan säilymistä Suomessa. Vanhat suomalaiset vahvuudet, kuten koulutus, osaaminen ja innovatiivisuus eivät ole hävinneet minnekään – mutta niitä uhkaavat tekijät ovatkin muuttuneet mahdollisuuksiksi.

Kyse on paljon siitä mitä suostumme ja osaamme nähdä kun katsomme peiliin. Onko omakuva masentuneen kriittinen, jossa nähdään vain omat viat ja muiden tarjoilemat uhkat? Tähän itsensä ja toimintamalliensa jatkuvaan kyseenalaistamiseen, nöyryyteen ja uuden oppimiseen pystyy yritys, jonka helmasynti menneisyydessä oli äärimmäinen ylimielisyys ja usko omaan täydellisyyteensä. Jos entinen öykkäri uskaltaa ajatella itsensä, omat mahdollisuutensa ja rajoitteensa kokonaan uusiksi, ehkä se on mahdollista meillä muillakin.

Olipa kyseessä yksittäinen ihminen, pieni tai suuri yritys, kunta, kaupunki tai alue – kaikki lähtee kyvystä opetella itsensä uudestaan. Jos näin käy ja tähän pystymme, saattaa olla, että löydämme itsellemme uuden utopian – sen kuvan tulevaisuudesta joka kantaa meitä myös seuraavan sata vuotta.

Kuuntele blogin luettu versio SoundCloudista

Petri Rajaniemi on Itä-Pasilaa ja suomen kieltä rakastava toisinajattelija, joka pyrkii tarkastelemaan asioita historian ja nykymaailman rajalla, muistuttaen, että asiat eivät koskaan ole yksioikoisia, vaan monimutkaisia, toisistaan riippuvaisia kokonaisuuksia. Ponder Nobs Oy:n yrittäjä on työskennellyt vuosia tavoitteenaan aikaansaada ajattelua, joka mahdollistaa kasvun – ja sanoa edes jotain sellaista, jota ei sano kukaan muu.

Petri on mukana Oulussa 17.5. järjestettävässä Made by Finland: Yhdessä tulevaisuuteen Pohjois-Pohjanmaalla -seminaarissa. Lue lisää ohjelmasta ja ilmoittaudu mukaan.