suomi_finland_100

Suomalaista logistiikkaa yli 30 vuotta

80-luvulla tämä maa oli tyystin erilainen, vaikka ei silloinkaan yleensä suoraan koulun penkiltä töihin päässyt. Olin silloisen toimialapalvelun ts. vuokratyövoimatoimiston palveluksessa, kun sain toimeksiannon laskuja tarkastamaan kansainväliseen huolintaliikkeeseen. Ei aikaakaan, kun kansainvälinen ja hektinen ilmapiiri ja varsinkin siellä työskentelevät ihmiset veivät mukanaan. Puhelimet pärisivät, telex raksutti ja selviteltiin mitä erilaisimpia asioita, monilla eri kielillä, lankapuhelimilla – ei ollut kännyköitä, ei sähköpostia, nettiä tai ei edes telefaxia siihen aikaan…

Lähin esimieheni oli saksalaissyntyinen Hartmud, jolla riitti tarinoita siitä, miten me suomalaiset ja saksalaiset poikkeamme toisistamme. Työntekijöiden porukka oli tiivis, mentiin ulos töitten jälkeen, käytiin jumpassa, kielikursseilla ja illanistujaisissa yhdessä, meillä oli hauskaa. Pikkuhiljaa sain muitakin työtehtäviä ja vakinaisen työn, ensin liikenteenhoitajan apulaisena sitten liikenteenhoitajana ja sieltä vielä myyntitehtäviin. Myynnissä oli totuttu siihen, että tytöt/naiset hoitivat sihteerien työt ja miehet myivät. Siinä tarvittiinkin omapäisyyttä ja itseluottamusta, jotta tuossa työssä miesten kanssa pärjäsi. Ala oli kuitenkin mielenkiintoinen ja jäinpä siihen sitten koukkuun kokonaan, kun vielä oma aviomies löytyy lähes sermin takaa, niin jo on kuljeteltu yli 25 vuotta, niin töissä kuin kotonakin.

1992 Suomessa oli lama, kun saavuimme Hollannin komennolta takaisin kotimaahan. Tilanne oli aika lailla synkkä, mutta sitten meille kerrottiin, että Espanjassa olisi tarve kylmäkuljetusrekoille – Suomeen olisi kuormia tarjolla – ja ehdotettiin yrityksen perustamista. Siitä se sitten lähti ja voin vakuuttaa, että kaikki kliseet yrittämisen riskeistä, vastuista ja kovasta työstä, mutta myös onnistumisen tunteista, ovat täysin totta. Muistan elävästi, kun sain naputella ensimmäisen kuljetuslaskun laskulomakkeelle kirjoituskoneella, olin todella ylpeä saavutuksesta. Lasku on vieläkin tallella, se on minulle symboli yrittämiselle ja ensimmäiselle onnistumiselle yrittämisen tiellä. Tuosta tapahtumasta on kulunut 25 työntäyteistä ja tapahtumarikasta vuotta.

Työssäni olen huomannut selkeästi, miten kulttuurierot vaikuttavat toimintatapoihin. Esimerkiksi aikakäsite eroaa paljon meillä ja muualla. Suomalaiselle klo 12 on tasan kello 12 ja piste, eteläeurooppalaiselle se on, parhaimmillaankin, jotain sinne päin, eikä siinä ole edes mitään ihmettelyn aihetta. Näkökannasta riippuen voi myös vahinkoja tulkita eri tavoilla. Esimerkiksi jos rekka saapuu yritykseen sovitusti lastaamaan ja piha sortuu rekan alta, niin voi myös ottaa näkökannan, että se oli rekan vika, koska se oli niin painava, eikä pihassa ollut mitään vikaa. Siitä voi myös huoletta laittaa pihan korjauksesta laskun perään.

Suomalaiseen kuljettajaan voi luottaa, vaikka hän ei puhuisikaan kuin ”suomee ja savvoo”, hän ei pölähdä pienistä ja ajaa meidän suomalaisten etuja vieden suomalaisia tuotteita kuten paperia, koneita tai varaosia maailmalle ja tuoden takaisin paprikoita tai vaikkapa appelsiineja suomalaisiin pöytiin. Liikennöitsijät ja kuljettajat, joiden kanssa aloitimme yhteistyön yrityksen perustamisen aikoihin, ovat jo lähellä eläkeikää tai sinne jo päässeitä, vaikkakin jokunen on jo ehtinyt tullut takaisin hommiin, koska eläkepäivät olivat liian tylsiä tai vaihtoehtoisesti vaimo ei kestä jatkuvaa yhdessä oloa, rekkaleski-vuosien jälkeen. Ulkomaankuljettajan homma ei ole kahdeksasta neljään, vaan elämäntapa.

Globalisaation tuo kuitenkin omat haasteensa suomalaiseen yhteiskuntaan ja työntekoon. Erityisen huolestuttavana täytyy todeta omistuksen siirtyminen omista käsistämme pois maamme rajojen ulkopuolelle. Meillä tuotetaan paljon hienoja asioita, mm. aluksia, autoja, kartonkia, jalostetaan tuotteita, ollaan innovatiivisia ja tuotetaan digiajan uudenlaisia palveluita. Omistuksen mukana siirtyy kuitenkin myös päätösvalta, jolloin päätöksiä ei tehdä meidän suomalaisten ehdoilla, vaan ratkaisuihin vaikuttavat aivan muuta asiat.

Meidät suomalaiset erottaa muista se, että meihin voi todellakin luottaa ja arvostamme sitä työtä, mitä teemme. Olemme suoria ja sinivalkoisia, mutta myös joustavia ja kehittyviä. Pidetään langat omissa käsissä myös globalisaation alla, se on meidän kaikkien etu.

Marita Saarres-Lakso
Ibertrans Oy

Kuuntele Radio Novan haastattelu: http://madebyfinland.fi/tarinat-esiin/radiohaastattelut/#ibertrans

Tutustu tarkemmin